Haikola

Haikolan kylä on Kalevalan piirin vanhoista kylistä kaikkein parhaiten säilynyt kokonaisuus.

Kylä sijaitsee Kepajoen vesistöön kuuluvan Kotijärven saaressa noin 40 kilometriä Uhtualta Kemiin päin. Se ei ole koskaan ollut suuri kylä; saaren koko (pituus vain n.1 km ja leveys 0,5 km) on asettanut rajoituksena. Tosin tämän vuosisadan alkupuoliskolla asutus laajeni myös mantereen, "Väärän", puolelle, mutta ainoat säilyneet rakennukset – kaikkiaan seitsemän – sijaitsevat saaressa. Vuonna 1905 taloja oli 11 ja asukkaita 84.

Nykyään taloja on kymmenen, kun suomalaisen Juminkeko-säätiön toteuttamissa hankkeissa on rakennettu kolme taloa uudelleen. Hankeissa Ortjo Stepanovin säätiö on toiminut yhteistyökumppanina ja toimeenpanijana. Rahoitusta kylän elvyttämiseen on saatu Suomen Kulttuurirahastolta, Suomen ulkoasiainministeriön lähialueyhteistyövaroista, Kalevalaseuralta ja EU:n ENPI-ohjelman kautta.

Kylän rakennuskanta on kokonaan perinteenmukaista ja maisemaan soveltuvaa. Haikolan kalmisto on yksi Vienan kauneimmista.

Haikolan kylä on vanhalta nimeltään Jouhkola, varhaisimman nimeltä tunnetun asukkaansa mukaisesti. Sukuperintönä eläneen tarinan mukaan Jouhko on kylän perustajan pojanpoika. Ukko oli lähtenyt entisestä asuinpaikastaan Tuhkasenvaarasta, kun karhut kurkistelivat ikkunoista sisään, ja asettunut niiltä välttyäkseen saareen.

Viime vuosisadan tunnetuin haikolalainen on Karjalan kansankirjailija Ortjo Stepanov, karjalaisittain Jouhkon Kalaskan Vasken Oleksein Pekan Miihkalin Ortjo. Hänen isoisän isoisäänsä Kalaskan Vaskea ja hänen äidinisänsä äitiä Karpan Moarieta laulatti Borenius vuonna 1872 ja totesi Haikolan olevan viimeisimpiä runoseutuja idän suunnassa.

Kalaska ja Vaske tunnettiin tietäjinä ja heidän jälkeensä näitä taitoja veivät eteenpäin Ortjon isosetä Simana ja äidinisä Ohvo. Ortjon isän Miihkalin runonlaulua on tallentanut petroskoilainen folkloristi Viktor Jevsejev.