Elämänvaiheet
Ortjo Stepanov eli Jouhkon Kalaskan Vasken Oleksein Pekan Miihkalin Ortjo syntyi Haikolan kylässä huhtikuun 7. päivänä vuonna 1920. Hänen isänsä Miihkali oli runolaulaja, jolta tietohuisia on tallentanut Karjalan Tiedekeskuksen tutkija Viktor Jevsejev. Myös Ortjon äiti Anni kuului runolaulajasukuun.
Koulunkäyntinsä Ortjo aloitti Haikolan kylässä ja siirtyi yläluokille Uhtuan keskikouluun. Hän jatkoi koulutusta Petroskoin suomenkielisessä opettajaopistossa, josta valmistui vuonna 1938. Hänet lähetettiin opettajaksi Prääsän piirin Pyhäjärven kylään. Opetustyön keskeytti vuonna 1939 alkanut talvisota, jota Neuvostoliitossa nimitettiin Suomen sodaksi. Ortjo kutsuttiin armeijaan – ei sotaa käyvään – vaan Terijoen hallituksen kansanarmeijaan, joka varustettiin Helsingissä pidettävää voitonmarssia varten. Sitä ei koskaan tullut.
Jatkosodassa eli venäläisittäin Suuressa Isänmaallisessa sodassa Ortjo oli aluksi Suomen rintamalla Korpiselän suunnalla, jossa haavoittui. Sairaalasta palattuaan hän toimi tiedustelukomppanian päällikkönä Kalininin rintamalla ja haavoittui uudelleen. Sodan jälkeen hän opiskeli Leningradissa kauppakorkeakoulussa. Karjalaan hän palasi vuonna 1948. Aluksi hän toimi Petroskoin kauppatoimiston apulaisjohtajana vajaan vuoden, kunnes hänet nimitettiin valtionvalvontaministeriön ylitarkastajaksi, jota tehtävää hän hoiti viiden vuoden ajan.
Sodan aikana puolueeseen liittynyt Stepanov lähettiin Kalevalan piiriin seuraamaan Neuvostoliitossa julistetun kampanjan toteutumista, jonka mukaan maan piti viidessä vuodessa saavuttaa USA:n etumatkan maataloudessa, ja valvomaan sitä, että piirissä toimittaisiin ohjeiden mukaisesti. Kyliä kierrellessään hän ryhtyi selvittelemään sodanaikaisia tapahtumia miehitetyissä kylissä ja sai KGB:n niskaansa. Kun hän ei lopettanut tutkimuksiaan, hänet erotettiin korkeasta virasta ja tilalle tarjottiin metsäyhtiön autovarikon yövahdin tehtävää. Ortjo kieltäytyi ja hänestä tuli Neuvostoliiton ainoa virallisesti työtön henkilö. Nyt aikaa riitti kirjallisiin töihin, jotka hän oli jo ehtinyt aloittaa Petroskoissa asuessaan kirjailijaksi kasvaneen koulutoverinsa Jaakko Rugojevin yllyttämänä.
Kirjailijatyönsä hän aloitti lehtiin kirjoittamillaan kuvauksilla, mutta siirtyi pian lyhytproosan pariin. Samanaikaisesti jo 1950-60-lukujen taitteessa hän ryhtyi suunnittelemaan laajaa romaanisarjaa, joka syntyikin seuraavan kahden vuosikymmenen aikana.
1950-luvun loppupuolella hänellä oli lyhytaikaisia työsuhteita Vienan Karjalassa, mutta kriittisen yhteiskunnallisen toimintansa vuoksi hän oli taas työttömänä vuoden 1960 alkupuolelta vuoden 1965 loppupuolelle asti, jolloin hän muutti Petroskoihin, jossa sai kirjailijakollegoittensa avulla työn Punalippu-lehden proosaosaston toimittajana. Tässä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1980 asti. Sen ohella jäi aikaa omille kirjallisille töille.
1970-luvun loppupuolelta lähtien hän palasi kesiksi synnyinkyläänsä Haikolaan, jossa oli kunnostanut isänsä rakentaman kotitalonsa. Lähes puolet hänen kirjallisista töistään on syntynyt Haikolassa.
Kotiseudun ihmisten elinolosuhteet olivat tärkeitä Ortjo Stepanoville. Nikita Hrutshevista alkaen Boris Jeltsiniin asti hän kirjoitti valtion päämiehille huomioitaan Vienan Karjalan elämästä, varsinkin epäkohdista, joita huonosti hoidettu hallinto aiheutti, ja teki ehdotuksiaan asiaintilan parantamiseksi.
Ortjo Stepanov kuoli maaliskuun 22. päivänä 1998 Petroskoissa. Hänen pääteoksekseen jäi kuusiosaisen romaanisarja Kotikunnan tarina. Paitsi että se kirjallisilta ansioiltaa kohosi pian Karjalan kirjallisuuden klassikkojen joukkoon, sillä oli myös muita tehtäviä. Se kertoi vienankarjalaisille heidän historiastaan lähivuosikymmenten ajalta ja vahvisti heidän identiteettiään.