Yhteiskunnallinen toiminta

Vienan Karjalan ja sen asukkaiden, oman kansansa, hyvinvointi oli Ortjo Stepanoville sydänasia jo nuoresta aikuisiästä lähtien. Hän joutui nuorukaisena sotaan ja tiedusteluryhmän johtajaksi. Hänen ryhmäänsä kuului kotikylän poikia. Kaksi heistä kaatui ensimmäisellä tiedusteluretkellä – maansa puolesta. Myöhemmin toimiessaan yhteiskunnallisissa tehtävissä Kalevalan piirissä hän näki, millaisia uhrauksia hänen maanmiehensä tekivät koko neuvostomaan yhteiseksi hyväksi ja kuinka Karjalan metsää hyödynnettiin, mutta hänen kotiseutunsa jätettiin vain alkutuotannon tasolle ja raaka-aineaitaksi. Alkoi hänen taistelunsa vienankarjalaisten oikeuksien puolesta.

Toimillaan selvittää totuus erään maanpetturina teloitetun koulutoverinsa kohtalosta, hänet itsensä erotettiin virastaan, mutta hän ei taipunut, vaan hankki rehabilitoinnin maanmiehelleen. Näistä vaikeuksista virkavallan kanssa alkoi hänen itseään säälimätön toiminta kotiseutunsa puolesta. Aina kohdattuaan jonkin suuren epäkohdan hän nosti asian esille korkeisiin virkaportaisiin – ja sai alemman virkamiehistön vihat niskaansa.

Kun Karjalassa suljettiin kansalliskieliset koulut 1950-luvun loppupuolella, Ortjo Stepanov kirjoitti vastalauseen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston silloiselle puheenjohtajalle Kliment Vorošiloville. Seurauksena olivat Karjalan johdon häntä kohtaan osoittamat syytökset nationalismista ja kuulustelut turvallisuuspalvelussa.

Virkamiehet eivät pystyneet saamaan Ortjoa hiljaiseksi. Vuosien mittaan hän nosti karjalaisiin kohdistuvia epäkohtia esille useissa kirjeissä, joita saivat mm. Nikita Hrutšev, Leonid Brežnev, Juri Andropov, Mihail Gorbatsov ja Boris Jeltsin. Vuonna 1943 Ortjo Stepanov oli liittynyt Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen. Kun elokuussa 1991 Mihail Gorbatsov syrjäytettiin maan johdosta ja Gennadi Janajevin johtama ryhmittymä otti vallan, niin heti seuraavana päivänä Ortjo kirjoitti eroanomuksen puolueesta. Siinä hän toteaa mm.: “Täten pyydän erottamaan minut NKP:stä (jäsenkirja nro 13924280). Katson mahdottomaksi pysyä puolueen jäsenenä. Puolueen ja valtion toimihenkilöt ovat nähtävästi suorittamassa NKP:n keskuskomitean myötävaikutuksella Pinochetin tyylistä vallankaappausta ja julistavat rauhanomaiseen maahan poikkeustilan. ... Olen koko ikäni kamppaillut käytössäni olevin keinoin oikeudenmukaista suhtautumista ihmiseen ja yksilöön. Oltuani NKP:n riveissä jo melkein 50 vuotta en ole saanut puolue-elimiltä tukea näissä pyrkimyksissäni.”

Ortjo Stepanovin elämäkerran tekijä, tutkija Juri Djužev kirjoittaa tämän viimeisten vuosien yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta seuraavasti: “1990-luvulla Ortjo Stepanov näytti kantaa ottavilla lehtikirjoituksillaan esimerkkiä siitä, miten voi kirjoittaa tapahtumista ja asioista tuoreeltaan, kärkevästi, eloisasti ja kiinnostavasti. Hänen kirjoituksensa käsittelivät ennen kiellettyjä yhteiskuntamme historiaan ja nykyelämään liittyviä aiheita. Puheillaan ja kirjoituksillaan hän vaikutti huomattavasti karjalaisten historiallisen muistin elpymiseen.”